Rairuohonvihreää

Äitini syntymäpäivä lähestyy ja päätin ommella hänellekin Jujunan Tasku-mekon keväisessä rairuohonvihreässä. Kangas on Eurokankaan ohutta joustocollegea. Ja onpa muuten pirteä väri! Tässä ensimmäisessä kuvassa väri toistuu lähimmäksi oikeaa, ainakin omalla näytölläni. Alemman kuvan taustan väri onkin kaikkea muuta kuin pirteä! Nyt saisi nähdä todella vaivaa jos haluaisi kuviin kivan taustan ja sellaiseen ei tänään ollut aikaa. Joten, näillä mennään.

Siskoni tuli sattumalta käymään kun viimeistelin mekkoa ja sain kuvattua sen hänen päällään. Äitini on noin numeroa kahta isompi kuin siskoni, joten uskon mekon olevan aika lailla juuri oikean kokoinen. On se aina jännä tehdä toiselle kun ei saa sovitettua ompeluvaiheessa.

Aivan meinaa tästä tulla ompelublogi... Olen itse asiassa ommellut muutakin, mm. paitoja pojalleni. Toki sohvalla ollessani olen neuonut ja tyypilliseen tapaan ei oo aina mennyt kuin Strömsössä... On se sellaista ja ajoittain varsin lannistavaakin. Mutta, oltiin miehen kanssa kaupungilla eilen ikään kuin treffeillä ja molemmilla oli päällä useampi kutomani vaate, mm. pipot ja sormikkaat, ja kylläpä vaan tuntui kivalta ja näytti hyvältä ;-)

Jujunan Tasku-mekko

Nyt oli viime viikonloppuna ostetusta kaavasta vuorossa Tasku-niminen mekko. Kokeilin Salapakassa kyseisellä mallilla tehtyä joustocollege mekkoa ja totesin sen kivaksi. Kävin eilen Eurokankaassa illalla ja löysin tätä meleerattua, lämminsävyistä beigeä joustocollegea. Kuvassa väri ei toistu oikein, näyttää paljon valkoisemmalta kuin todellisuudessa on. Kangas ei jousta juurikaan, joten päätin tehdä kokoa suuremman kuin mitä tein trikoosta. Hihoja jouduin kyllä olkavarren osalta sitten kaventamaan, olivat liian leveät, mutta muuten malli ja koko istuvat kivasti. Kovin oli tuulista kun kuvattiin, helmat hulmuaa... Hihoissa on hieman ylimääräistä mittaa, samoin helmassa, koska ajattelin kankaan ehkä kutistuvan pesussa enkä pessyt sitä ennen ompelua.

Taskut istuu kivasti kun kangas on vähän paksumpaa. Taas tuli varsin käypä mekko töihin! Kaipailen jotain kivaa kaulakorua tai mahdollisesti avainnauhaa, joten sellaista täytyy ryhtyä kehittelemään...

Poni laukkaa

Suggestoitavissa, minäkö? Poniletti taitaa olla jonkinlainen hitti tällä hetkellä? Yleensä pidän lähes pääsääntöisesti yksivärisiä vaatteita ja jos niissä on kuvioita on ne lähinnä raitoja tai pieniä pisteitä. Joten, tämä melko räväkän kuviollinen mekko poikkeaa oleellisesti yleisestä vaatelinjastani. Muiden ihastus taisi  siis tarttua... Mutta, en vaan ihastunut vaan tykkään edelleen. Siinä rajalla on, että tuleeko jonkin tasoinen yöpaitafiilis välillä, mutta sysään ajatuksen sivuun nopeasti! 

Jo pitkään on ollut haaveissa pukeutua pääasiallisesti mekkoon ja sukkahousuihin farkkujen sijaan. Olen metsästänyt sopivaa mekkokaavaa jo pidempään. Useampia yrityksiä on ollut mutta mikään ei ole miellyttänyt- tai siis ne ei ole istuneet lainkaan! Haave on jäänyt kytemään... 

Ihan sattumalta törmäsin jossain yhteydessä ilmoitukseen mekkokurssista jonka järjesti Salapakka-kangaskauppa Helsingissä. Ikinä en ollut kyseisestä kaupasta kuullukaan ja melkoisia salapakkoja siellä olikin- ulkoapäin ei ihan heti kyseistä paikkaa  kangaskaupaksi arvaisi. Kaupassa oli usean eri suunnittelija trikookankaita varsin laaja valikoima, ehkä yli 100 eri kuosia tai värivaihtoehtoa. 

Kurssin kaavaksi, mikä piti ostaa itselleen kurssin aluksi, oli valittu Jujunan Naisten mekko, missä on 8 variaatiota samasta peruskaavasta. Kurssia veti yksi kaupan myyjistä. Kaikki osallistujat vaikuttivat varsin omatoimisilta eikä varsinaista opetusta juurikaan tarvittu. Omalla kohdallani ainakin täytyy sanoa, että menin kurssille vain siksi, että saisin mekon aikaiseksi, alusta loppuun. Sen verran taitoja ompelemisen suhteen minulla oli jo valmiiksi, että tietotaidollisesti mekko olisi onnistunut ilman opastusta. Iso ilo oli päästä kokeilemaan todella laadukasta saumuria ja myös peitetikkikonetta, ensimmäistä kertaa elämässäni. Saumuri ompeli hiljaisesti ja tasaisesti, ihan eri tavalla kuin oma halpissaumurini. Kankaan valintaan, kaavan piirtämiseen, kankaan leikkaamiseen ja ompeluun meni noin 3 tuntia. Sain mekon valmiiksi - mutta se ei ole tämä. Innostuin niin kovasti, että ostin heti toiset kankaat mekkoon ja tein tämän samana iltana kotona valmiiksi. Kurssitekele on vielä esittelemättä, koska taidan hieman muokata sen kaula-aukkoa.

Kurssi oli joka sentin arvoinen ja sai minussa heräämään ompelukipinän- mistä olen niin iloinen. Nyt vaan täytyisi saada kivoja villatakkeja näille mekoille, kun en talvisin pärjää ilman villavaatetusta.

Malli: Jujunan Adalmiina

Kangas: Hellin Poniletti

Menekki: 1,7m

Ostopaikka: Salapakka