Simpukankuorisukat

Olen jo kauan ihastellut LaMaison Rililien Shell sockseja. En oikeastaan ole lainkaan pitsisukkatyyppiä, mutta jotenkin tuo väritys hänen sukissaan puhuttelee- eleettömät ja harmaat, kuitenkin kera kivojen yksityiskohtien.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, otin projektikseni vuonna 2019 kutoa pois kaikki omistamani Novitan sukkalangat. Kaappien kätköistä niitä on löytynyt vielä lisää, joten projekti ei ole ihan pieni. Mutta nyt se sentään on käynnistynyt. Ja edellä mainitsemassani ohjeessa pienimmätkin jämäkerät pääsevät käyttöön!

Pienimmäiseni päiväkotiura päättyi tänä keväänä ja halusin muistaa eskarin hoitajia jotenkin. Päätin kutoa hoitajille sukat, saisinpa samalla kulutettua lankojani, ja laitoin pakettiin lisäksi jalkojen kuorintavoidetta ja yövoidetta sekä pikkolopullon Fresita-kuoharia.

Ensimmäiset sukat kuvattuna rannalla kännykällä (itselläni Iphone 6s jonka kamera on huono) mikä selvästi heikentää kuvien laatua. Mutta puitteet kuitekin kohdallaan. Toiset taas, alla olevat, kuvasin pikaisesti itse, kun taas JÄLLEEN KERRAN sain lahjan valmiiksi viime tingassa... Kävi nimittäin niin, että sain ensin yhdet sukat valmiiksi, mutta en keksinyt mitään riittävän joustavaa päättelyä varpaista varteen sukille. Turhauduin ja jätin sukat sivuun. Kokeilin muutaman päivän päästä taas ja turhauduin taas. Aloittelin jo toisia sukkia, mutta eihän ne kovinkaan lennokkaasti syntyneet, kun ekatkin oli kesken... No, päivää ennen kun sukat piti antaa rutistin hirveällä vauhdilla sukkia valmiiksi. Lopulta molemmat hoitajat ehti saada lahjansa ennen kun jäivät kesälomille. Toinen herkistyi jopa kyyneliin...

Ekat sukat on noin kokoa 37-38 ja itselleni siksi hieman pienet. Toiset noin kokoa 39 ja istuu paremmin, joskin pitsi kuvassa mutkalla... Ensimmäisten väritys onnistui, mutta toisen parin kohdalla jäin harmittelemaan tuota harmaan-beigeä raidotusta; valkoisella olisi tullut niin paljon raikkaammat. 

Malli: Shell Socks www.lamaisonrililie.com

Lanka: Novitan Nalle jämiä

Menekki: harmillisesti en punninnut

Ostopaikka: ympäri ämpäri vuosien varrella

Puikot: 2,5mm koivuiset sukkapuikot

Koko: 37-38 ja 39

Visio ja toteutus

Haaveilin aikaisemmin kevättalvella joustocollegesta tehdystä Jujunan mustasta taskumekosta. Silloin en onnistunut kangasta kiireessä löytämään ja päädyin tekemään toisen mekon. Ihan ok- mutta ei sen enempää. Lisäksi vaikuttaa, että kangas ei kestä kulutusta ja venahtaa käytössä ja taitaa vähän nyppääntyäkin...

Myöhemmin keväällä oli vuorossa työmatka ja tarvitsin jotain mukavaa mutta siistiä lentokoneeseen. Nyt onnistuin löytämään kangasta Salapakasta - ja tämä kangas vaikuttaa todella laadukkaalta! Tätä mekkoa olen pitänyt melkein joka päivä viikon työmatkalla ja sen lisäksi töissä useampana päivänä, eikä mitään käytön jälkiä näy. Kangas on napakkaa ja siistiä.

Mekon kuvaaminen ottikin sitten aikansa. Tänään oltiin viemässä lapsia uimarannalle ja ajatteln, että mekon voisi kuvata siellä. Rekvisiitaksi nappasin vielä pioninkin pihalta. No- visio ja toteutus, ja silleen... Heh!

Tuuli tuiversi hiuksissa ja sai mekon lepattamaan. Mekko oli karata jo liiankin korkealle, kääk! Hiuksia sohiessa ja helmoja hallitessani havahduin yhtäkkiä, että ei kait se maha vaan pömpötä, kun kuvaajani räpsi menemään...

Joo, sään armoilla ollaan! Pitäiskö hei vaan antaa periksi, ehkä tää oli tässä? Joka tapauksessa, kiva mekko taas!