Remember Me

Tänään, 21.9., vietetään Maailman Alzheimer päivää.  Alzheimer on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, jonka riski kasvaa ikääntymisen myötä. Onneksi kutomisen on tutkimuksissa osoitettu vähentävän koettuja lieviä muistiongelmia (Geda et al 2011) ja sen on katsottu myös liittyvän matalampaan dementiariskiin (Fabrigoule et al 1995).

Nyt syyskuussa vietetään viidettä kertaa Maailman Alzheimer päivää. Tämän vuoden teemana on 'Remember Me', eli Muista minut. Meidät kaikki haastetaan jakamaan muistojamme sosiaalisessa mediassa (lisää aiheesta täältä). Tavoitteena on vähentää alzheimeriin liittyvää stigmaa.

Itse olen seurannut sivusta muistisairauden kehittymistä eräällä miehen sukulaisella. Tauti alkoi masennuksella, kuten monesti. Mielenkiinto aikaisemmin niin tärkeään harrastukseen, kutomiseen, lopahti täysin. Masennusta yritettiin hoitaa tuloksetta ja lopulta taustalta paljastui alkava alzheimerin tauti. Lääkityksestä huolimatta kutominen on hänen kohdallaan jäänyt, mikä tuntuu niin surulliselta! Ei vaan enää onnistu tai maistu, vaikea sanoa. Hänen kohdallaan aktiivinen kutominen ei siis riittänyt antamaan suojaa, mutta kuka tietää kuinka vaikea tilanne olisi jos hän ei olisi elämänsä aikana neulonut kilometrejä lankaa...

Tämä sukulainen on pitänyt meidän perheen sukissa- niin aikuiset kuin lapset. Joten, päätin että nyt on aika antaa jotakin takaisin! Aloin kutomaan hänelle sukkia. Mallin suhteen päädyin piirakkaan ja väriksi valitsin oikein pirteän fuksian. Kun saan sukat valmiiksi lähdemme kylään; keitetään kahvit ja puetaan sukat lämmittämään sukulaisen jalkoja.

Kuvassa taustalla sukulaisen pojalleni kutomat sukat <3

Bactus

Ei mennyt kuin Strömsössä, ei! Ihan käsittämätöntä säätöä tämän huivin kanssa, mitä ei kyllä uskoisi kun kyseessä on niinkin helppo malli kuin bactus.

Ostin kolme kerää merinovillalankaa Rigasta. Aloitin huivin neulomisen rannalla Mallorcalla. Kun olin päässyt keltasen osion loppuun, ymmärsin että musta lanka ei tule riittämään, vaan sitä olisi pitänyt olla kaksi kerää. Kävin Palmassa lankakaupassa, mutta harmikseni siellä ei ollut tarjolla saman paksuista lankaa... No, ei se mitään. Päätin raidottaa keskimmäisen osion ohuemmalla Katian Marino baby ja paksummalla alkuperäisellä langalla, jotta huivi pysyisi symmetrisenä. Mustan  langan jälkeen jatkoin valkoisella, vaikka kyllä jo epäilevänä katsoin lankaa aloittaessani; lanka näytti epäilyttävästi ohuemmalta kuin värilliset, vaikka olikin samaa merkkiä. Ja kun olin melkein lopussa havaitsin mikä lopputulos oli! Samalla silmukkamäärällä huomattavasti pienempi valkoinen osio. Nyt en sit tiennyt että pitääkö nauraa vai itkeä. Näin vähäpätöisen homman kanssa tällainen vaiva! Ei muuta kuin lankakauppaan Suomessa ja sielä silmämääräisesti saman paksuisen näköistä valkoista merinoa (enää en uskaltanut luottaa merkintöihin) ja eikun kutomaan!

Lopputulos on onneksi symmetrinen, mutta vielä tuli mutkia matkaan: valkoinen lanka olisi loppunut, ellen olisi raidottanut huivin päätä mustalla.  Lopputulos ei todellakaan ole kaiken tämän vaivan arvoinen ja päätteleminenkin oli yllättävän haastavaa näin paksulla langalla tällaisessa työssä. Huivi pääsee kuitenkin käyttöön ja se on pääasia! Ja hei, tämä taitaa olla ensimmäinen julkaisemani työ jonka olen tehnyt itselleni!

Malli: Bactus 

Lanka: Martine BBB, Katia Merino baby ja joku merinolanka Lankamaailmasta

Menekki: vajaat 200g 

Ostopaikka: Riga, Mallorca ja Lankamaailma

Puikot: nro 3,5 KnitPron kuivuiset pyöröt

Raitasukat

Olen harrastanut käsitöitä lapsuudesta saakka, mutta kutominen on ollut hyvin harvakseltaan tapahtuvaa ja satunnaista, kunnes noin kaksi vuotta sitten innostuin. Olen havainnut, että mikään ei ole stressaantuneena niin rentouttavaa kuin kutominen. Ruuhkavuodet, haastava työ, pienet lapset jne., kombo jonka kanssa monet ikäiseni  naiset painiskelee...

Kun kaksi vuotta sitten innostuin kutomisesta löysin Fb:stä Voihan villasukka!-ryhmän. Suurin osa esitellyistä töistä oli neulottu 7-veljestä langasta ja sitähän minäkin sitten ostin- ainakin 10 kerää! Eikä mennyt kauaakaan kun tajusin, että enhän edes tykkää paksusta langasta kudotuista sukista... Joten, lankoja on edelleen jäljellä vaikka olenkin jo useammat lahjasukat niistä neulonut, etenkin isälleni. On muuten ollut hauska seurata omaa edistymistä neulojana- kuinka aluksi neulos oli niin harvaa, että melkein läpi paistoi. Aikaisemmin neuloin 7-V lankaa 3,5 puikoilla, mutta nykyään kolmosilla. Tykkään kun sukat on napakat ja tuntuu että ne kestääkin paremmin napakoiksi neulottuina.

Isä täyttää kohta vuosia ja saa lahjaksi sukat (taas!). Kaivoin esiin noita jämälankanöttösiä inspiroituneena Lankaterapiaa blogissa näkemistäni sukista. Päätin yhdistää murrettuja värejä vaaleanharmaaseen.

Tässä sukat ei ole saajan jaloissa ja siksi tuosta jalkapöydän päältä kiristää. Saajan jalka on hieman sirompi, joten luulisin näiden istuvan hänelle aika mukavasti. Reippaat ja raikkaat sukat sain aikaiseksi- värit tosin varmasti näyttäisivät kivemmiltä ulkona kuvattuna. Mieskin näitä kommentoi positiiviseen sävyyn- ehkä hänelle täytyy tehdä samanlaiset? Jämiä kun edelleen jäi...

Lanka: Novita 7-veljestä

Menekki: n. 150g

Ostopaikka: Prisma

Puikot: nro 3 KnitPron hiilikuituiset

Koko: 43